lauantai 24. maaliskuuta 2012

Kun sanat juuttuvat kurkkuun..

Voin tulla tänne ja kirjoittaa.  Viisi minuuttia sitten saimme puhelun sairaalasta. Avopuolisoni isä, minun tuleva appiukkoni on menehtynyt, niin hirvittävän traagisella tavalla, etten voi sanoin kuvailla.

Olen itsekin menettänyt isäni ja nyt minulla ei ole ketään, joka Elokuussa saattaa alttarille, tuntuu, että puolet sydämestä on revitty irti. Lapsillani ei ole enää Vaaria, selitä nyt neljä vuotiaalle, että ukkia ei enää ole. Vaari luiskahti jään alle, eikä päässyt pois. Vaari vajosi pohjaan. Sieltä nostettiin sininen jääkalikka ylös.

En voi muuta kuin tukea miestäni ja tietenkin rakasta anoppiani. <3

Toivon, että teistä jokainen kuuntelee tämän laulun ja sulkee silmät - muistelee rakkaitaan edes tuon pienen hetken. Kun se loppu voi olla niin lähellä.





6 kommenttia:

  1. Ihan kamalaa!! :( Kauheasti voimia sinne! <3

    VastaaPoista
  2. Voi ei! :(( Kamalaa! Voimia tosiaan paljon sinne!

    VastaaPoista
  3. Otan osaa! :( Minullakin oman paapan hautajaiset ensi perjantaina tiedossa. Paappani kuitenkin kuoli ns. normaalisti vanhuuteen, eikä tosiaan näin traagisella tavalla. Kamalaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ! Osan otot sinnekin :( Pilkkijä kun oli henkeen ja vereen...

      Poista