sunnuntai 1. huhtikuuta 2012

Kuolemanporteilla helvetin poikkesin, ei tarvi todistaa mun mitään...

Otsikko kertookin kaiken... Kyllähän se pistää ajattelemaan elämän merkitystä, kun meinasi tappaa vielä alle kaksi vuotiaat kaksoset sillä reissulla.Onneksi molemmat ja minä tiukasti vöihin köytettyinä. Tosiaan tapani mukaan ajan hieman kovaa, ja siinä se kävi: volvosta petti jarrut.

6 kommenttia:

  1. Hui kauheeta! Selvisittekö säikähdyksellä?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Selvittiin säikähdyksellä, auto taisi kokea pahemman kolauksen ;) Vähän matkaa pystyin kyllä autoa ohjaamaan, kaikeksi onneksi tuttu tie ! Mutta kun tiesin risteyksen lähestyvän, "sujuvasti" vedin sitten ojaan, koska mielummin vähemmät vammat, kuin auton töytäisemäksi ja henki pois samantien. Onneksi joku ihana ihminen oli tämän tapauksen nähnyt, ja päästiin tosi nopeasti pois ruttaantuneesta autosta. :)

      Poista
  2. voi kauheeta ! Teidän perhettä on kyllä koeteltu ihan tarpeeksi !

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin totisesti on, mutta on vain painettava eteenpäin. !

      Poista